perjantai 15. elokuuta 2014

Mitä vaihdosta jäi käteen

Nyt sitten varmaankin tähän päättyy ainakin mun aktiivinen kirjoittelu Korea-jutuista. Suomeen paluusta taitaa olla kulunut nyt palttiarallaa kuukausi, ja on aika ehkä vähän yrittää summata tätä kymmenen kuukauden kokemusta.

Viime elokuussa kun lähdin, mulla ei paljoakaan ollut hajua siitä, mihin olin nenääni työntämässä. Ajatusta vaihdosta olin enemmän tai vähemmän pyöritellyt päässäni aikalailla koko aikani TAMKissa, mutta suurimman osan ajasta olin hylännyt lähtemisen "loogisin" perustein (sotkee opiskelu- ja harjoittelukuviot, mites se oppari sitten, liian vierasta, en osaa englantia tarpeeksi, valmistuminen lykkääntyy (mikä kyllä tapahtuikin, mutta vain kesän yli) ...)

Koreaan päädyin sitten kuitenkin lähtemään, ja vaikka tosi moni on kysynyt, että miksi Korea, niin ei mulla siihen mitään hienoa vastausta taida olla. Kai sitä sitten piti lähteä niin pitkälle kun oli mahdollista. Meidän koululla ei muutenkaan kyllä kovin montaa lentokonetekniikan vaihtokoulua edes ollut, eli valinnan vapautta ei ollut liikaa, enemmänkin kyse oli siitä, että mihin järjestykseen hakupaikat laittaa.

Konkuk



Pakko sanoa, että päivääkään en ole valintaani katunut. Vaikka varsinkin opiskelun saralla oli jonkin verran ongelmia, ja kun yksi suurimmista syistä vaihtoon lähtöön oli juurikin ammatillinen kehitys (jota ei ainakaan lentokoneiden puolelta hirveästi kertyny), olen nyt todella tyytyväinen (ja haluan jo takaisin). Aika naiivisti kuitenkin ajattelin kaiken sujuvan helposti (varsinkin kun en sitten kuitenkaan paljoa päässyt tutustumaan esimerkiksi kurssitarjontaan ennen kohteiden valintaa, kun en löytänyt informaatiota niistä)

No, mitä jään sitten kaipaamaan Koreasta?
-Ystäviä, varsinkin taekwondoklubilta. Heidän kanssaan tuli vietettyä todella paljon aikaa ja klubi olikin kuin toinen koti (tai ensimmäinen niinä viimeisinä viikkoina ennen takaisin lähtöäni kun yövyin siellä).

Se kuuluisa kerhohuone

-RUOKAA! Ennakkoluuloton (suurimman osan ajasta) maisteleminen johti siihen, että sain monta uutta lempiruokaa ja niitä jään todellakin kaipaamaan. Osaa yritän ehkä kokkailla täällä, mutta eihän se sama asia ole kuitenkaan.

Uusi kuuman päivän lemppari, 물냉면 eli kylmiä nuudeleita

-Ilmaisia, hyväkuntoisia julkisia vessoja, joita on joka puolella Soulia
-Halpaa julkista liikennettä ja varsinkin todella simppeliä ja helppokäyttöistä metroa
-Suomeen suhteutettuna yleistä halpaa hintatasoa, ilmaisia tai hyvin halpoja museoita ja taidenäyttelyitä, halpoja vaatteita (vaikka laatu sitten olikin vähän eri asia), hyviä kahviloita joka nurkalla...
-Vakikahvilaani ja sen pitäjärouvaa

Latte 2500W eli vajaa 2€
-Vuoria ja siellä vaeltamista, vaikken ehtinyt/jaksanutkaan tehdä sitä niin paljon kuin olisin toivonut


-Mukavia oppitunteja ja opettajia, varsinkin korean tunteja (ja pelkään että unohdan kaiken oppimani hyvin nopeasti)
-Karaokehuoneita eli 노래방. Karaoken laulaminen yhdessä ystävien kanssa on ihan eri sfääreissä kuin kännisten ihmisten edessä laulaminen koko baariväelle. Hauska ajanviettotapa, jota varmastikin jään kaipaamaan. 


Mitä asioita ei tule ikävä?
-Liikennehullunmyllyä, skootterikuskeja jalkakäytävillä...
-Väenpaljoutta, ihmisiä joka puolella, ruuhkaisia metroja
-Kaikkea sitä säätämistä koulussa (en kyllä jää kaipaamaan sitä TAMKissakaan, onneksi valmistun ihan just)
-Uunittomuutta. Suuressa osassa korealaisia koteja ei ole uunia
-Riisi-ja hiilarivoittoisia aterioita, sokerin määrää ruuassa (välillä oli niin ikävä rahkaa ja tuoreita salaatteja)
-Kyykkyvessoja
-Vaikea on myös tottua siihen, että täällä saa juomavettä kiskoa suoraan hanasta niin paljon kuin sielu sietää (Koreassa kraanavettä ei suositella juotavaksi, toisaalta vesipullo oli halpa ostos)
-Saasteita ja huonoa ilmanlaatua en todellakaan jää kaipaamaan. Pahempina päivinä huomasi nopeasti, että ilma tosiaan on huono, kurkku kutisi ja hengästyi helposti. Maskia en kuitenkaan käyttänyt, vaikka ehkä olisi kannattanut
Kuvan tilanne lavastettu


En osaa sanoa, muuttiko vaihto minua ja kuinka paljon (siitä ehkä lähipiiri osaa sanoa enemmän), mutta ainakin se oli todella antoisa kokemus ja ehdottomasti kaiken vaivan yms. arvoinen!

Kiitos teille kaikille, jotka olette aktiivisesti tai vähemmän aktiivisesti lukeneet juttujani ja kanssaeläneet kanssani tätä hienoa aikaa elämästäni!

Minä hanbokissa eli korean perinneasussa

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Lomailua Koreassa

Nyt on sitten toinen lukukausi Konkuk Univeristyssa pulkassa. Finaalit oli ja meni, opiskelin paljon ja sain hyviä tuloksia (rivi A:ta ja A+:aa). Vähän haikea olo on, kun alkaa olla hyvästien aika, ja iso osa vaihtareista on jo lähtenyt kotiin. Vaikeuksista huolimmatta olen ollut todella tyytyväinen tähän vuoteen. Teen varmaan toisen postauksen, joka sitten sisältää syvempää analyysiä vaihtovuodesta (samalla kun väännän vaihtoraporttia), joten siitä lisää myöhemmin.

Tämä viikko oli ensimmäinen lomaviikko meillä, ja se vietettiin suomityttöjen kesken (minä, Ria ja Anna) Jejulla, joka on siis saari Korean eteläpäässä. Jejulla oli liikaakin mielenkiintoista nähtävää, mutta koska tällä hetkellä taidan olla vähän laiska, jätän kuvailut vähemmälle ja keskityn kuviin (joita on muuten tähän mennessä kertynyt vaihdon aikana päälle 15 gigaa -.-'). Meidän reissu alkoi Rian kanssa viime viikon sunnuntaina. Lentoliput oli ostettu jo aiemmin, kun vielä sai halvalla. Yhteensä menopaluu taisi kustantaa noin 75€. Huoneetkin oli varattu etukäteen poislukien ensimmäinen yö, eli vähän jännitti, että miten tässä käy. Ensimmäinen yö vietettiin kuitenkin turvallisesti guesthousessa, jonne vaan käveltiin sisään kysymään huonetta. Jejulla myös joka paikassa näkyi ns. minbakeija, eli bed and breakfast tyylisiä majoitusvaihtoehtoja. Sunnuntai-iltapäivällä ehdimme vielä pyörähtää Seongsan Ilchulbongilla, joka on yksi Unesco World Heritage -kohteista Jejulla, ja illalla tutustuttiin guesthousen muihin vieraisiin olutkupposen ääressä.

Seongsan Ilchulbong

Merikorvaa ja muuta merenelävää päivällissopassa

Maanantaina kävimme tutustumassa Udo-saareen, joka oli sen verran pieni, että sen pystyi kiertämään pyörillä. Turisteille tyypillisen virheen kuitenkin teimme, kun kävelimme ensimmäiseen pyöränvuokrauspaikkaan ja suolaisesta hinnasta huolimatta (10,000won~7,5€) otimme pyörät sieltä kolmeksi tunniksi. Takaisin tullessa löytyikin sitten pyörävuokrausta puolella hinnalla. Vähän potutti, mutta ekonomistia puhuen kyse oli ns. sunk costista (suomenkielisistä termeistä ei hajuakaan), joten no can do. Tyhmyydestä sakotetaan. Illalla siirryimme Jeju-Si:in ja poimimme päivää myöhemmin tulleen Annan messiin.

Tervetuloa Udolle


Udolla ja Jejulla muutenkin on sukeltajanaisten ammattikunta, jotka hankkii elantonsa sukeltamalla mereneläviä ja myymällä ne sitten eteenpäin. Ko. ammattikunta on kuitenkin ilmeisesti vähän sukupuuttoon kuolemassa, kun nuoremmat ei halua jatkaa perinteistä ammattia.

Tiistaina valloitimme Etelä-Korean korkeimman vuoren, Hallasanin. Hallasanin huippu on 1,950 metriä merenpinnan yläpuolella. Reitti ylöspäin oli suunnilleen 10km ja aikaa siihen meni reilu 4 tuntia. Huipulla tuuli ja oli jostain syystä ötököitä kuin pipoa, mutta maisemat oli nätit. Alaspäin olikin tylsempää tulla, ja muutamaan kertaan mietin, että voisivat rakentaa jonkinlaisen köysiradan alaspäin. Ja jalathan on vielä tänään tätä kirjoittaessa hieman kipeät kiipeämisestä...

Reitti ylös



Huipulla


Keskiviikkona vaihdoimme tukikohtaa Jeju-si:stä ("pääkaupunki") Seogwipoon, joka on Jejun toisiksi suurin kaupunki saaren eteläpuolella. Jejua ympäri pääsee kätevästi bussilla, joka on myös halpa tapa matkustaa. Torstaina vuokrasimme kuitenkin skootterit (allekirjoittanut joutui tyytymään matkustajan osaan, kuin ei ole aiemmin tullut ajettua), ja kiersimme niillä muutaman kohteen. Skootterin vuokra oli huimat 20,000 wonia eli viitisentoista euroa, ja saimme vielä alennusta viereisen guesthousen asiakkaina. Vuokra-aika 24 tuntia, eli ei huono diili.


Jeongbangin vesiputous

Lavastettu ajotilanne

Glass Castle

Glass Castle

Lasinen appelsiinipuu (appelsiinit on yksi Jejun hittituotteista)

Ripley's Believe it or not! -museo

Perjantaina pakattiinkin sitten kamat kasaan ja palasimme Annan kanssa Souliin. Ria jäi vielä nauttimaan päiväksi Jejulle säästä, joka lähtiessä sitten suvaitsi muuttua pilvisestä aurinkoiseksi.

Oreofrappe

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Kesän tuloa Soulissa

Vähän turhan paljon aikaa taas mennyt edellisestä päivityksestä, enkä ehkä valitettavasti voi luvata skarppaavani asian kanssa. Tilanne on siis sellainen, että tässä kohta alkaa finaalit lähestyä, ja vaikka tehtävää ei ole niin paljoa kuin ennen joulua, ajan saa kyllä kulumaan tehokkaasti. Samalla tässä on alkanut jo ihan pieni lähtöpaniikki kaivelemaan sisuksia, vaikka siihenkin on vielä puolitoista kuukautta. Koulu kuitenkin loppuu jo alle kuukauden päästä (vihdoin)!

No mitä täällä on sitten tapahtunut viime päivityksen jälkeen? Vaikka ja mitä, ja toisaalta ei juuri mitään :) Koulu sujuu aika lailla omalla painollaan, yksi ryhmäesitys mulla oli muutama viikko taaksepäin. En vieläkään ole ihan täysin tottunut korealaiseen tapaan hoitaa näitä ryhmätöitä. Tällä kertaa homma meni niin, että jaoimme alueen ja jokainen valmisteli oman osansa. Käytännössä siis mulla ei ollut otsikoita enempää aavistustakaan mitä muut ryhmäläisemme tekivät (mikä oli toisaalta ihan jees, toisaalta outoa). Esityksen ajankohta oli perjantai-ilta, ja pukukoodina formal. Siis onko kenellekään muulle tullut vastaan koulussa ryhmätyötä, johon määrätään pukukoodi? Mielestäni vedin kuitenkin oman kolmeminuuttiseni ihan mukavasti viidessä minuutissa (20min esitysaika ja 6 esittäjää, joista jokaisen piti puhua), kun taas osa ryhmäläisistä venytti lähemmäs kymmentä minuuttia mikä seurauksena kokonaisaika tuplautui :) Toivottavasti ei kuitenkaan tippunut miinuspisteitä tästä, sillä esitys oli 40% arvosanasta.

Ja pitihän sitä sitten olla virallisena
 
Pari viikkoa sitten meidän taekwondoklubimme osallistui neljän muun yliopiston kanssa yhteysharjoituksiin, joissa alkulämpöjen jälkeen aika kului rattoisasti otteluiden merkeissä. Oma vastustajani oli ilmeisesti tuoreempi tämän lajin parissa kuin minä, sillä ensimmäisen erän jälkeen olin johtoasemassa. Toista erää ei sitten ikinä tullutkaan, sillä kaverilta alkoi tulemaan verta nenästä ja hän joutui näinollen keskeyttämään (eikä johtunut siitä että potkaisin sitä kerran päähän ja varsinkaan siitä että toinen kerta meni vahingossa pään yli ^^ ). Treenien jälkeen menimme sitten koko porukalla syömään.

Psyykkausta enne ottelua

Viime viikonloppuna lähdin pyörähtämään Korean eteläosassa 전러도ssa. Aika kului tiukan aikataulun takia lähinnä bussissa, mutta ehdittiin kuitenkin kiertämään "tärkeimmät" nähtävyydet, Bambumetsä 담양issa ja vihreän teen viljelmät 보성ssa. Yö vietettiin hotellissa ja sitten aamulla takaisin Souliin. Vähän tosiaan meni hoppuiluksi hommat, eli parempi olisi ollut jakaa nähtävyydet kahdelle päivälle. Ainoa suora bussi takaisin Souliin lähti kuitenkin jo kahdeksan jälkeen aamulla ja siihen piti sitten päästä.

Bambua

Bambujäätelö vs vihreäteejäätelö

Vihreää teetä

Paikka ylhäältä. Tältä mäeltä näki merelle asti

Taidan tästä hilpaista kuitenkin nyt nauttimaan saasteisesta ja tukalasta ulkoilmasta. Lämpöähän täällä on ollut sellaista reilua 25 astetta ja viikonloppua kohti pitäisi vielä nousta tuosta. Saa nähdä kauanko tämä Suomi-tyttö tuollaista jaksaa, mutta ainakin vielä on kuitenkin ollut ihan tervetullutta lämpöä.

Matkalla metrolle

Children's Grand Park

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Elämää midtermien jälkeen

No niin, elämä alkaa taas midtermien jälkeen voittamaan. Kokeet sujuivat aikas mukavasti, ja yleisesti olen jokseenkin tyytyväinen tuloksiin. Rimakin on tietysti aika korkealla (kun on tällainen täydellisyyden tavoittelija kuin minä), mutta korealaisten kanssa opiskellessa saa olla ihan tyytyväinen parhaaseen neljännekseen sijoittumisesta. Varsinkin kun kerrankin jopa ihan luin kokeisiin :D Näin koeviikkojen jälkeen vähän kuitenkin kiusaa se fakta, että täällä on lukukausi vasta puolessa välissä, kun taas luokkatoverit (tai ainakin osa) nauttivat vapun aikaan viimeisistä, ehkä jopa viimeisistä ikinä, koulupäivistä. Vapuksi me Suomitytötkin kuitenkin keiteltiin simat paikallisista aineksista. Ihan simalta maistui, muttei se kuitenkaan ihan sama asia ollut.

Facebookissa on pyörinyt arkikuvahaaste, missä pitää viiden päivän ajan kuvat arkeaa. Ajattelin nyt sitten teillekin jakaa muutaman kuvan arjestani.

Ylhäällä vasemmalla viime hetken kokeisiinluku, oikealla klubilla opiskelua, alhaalla dormin aula

Korean tunnit sujuvat myös omalla painollaan. Ainakin vielä homma tuntuu kohtuullisen loogiselta, vaikka erilaisia päätteitä verbeihin ja adjektiiveihin alkaa olla jo niin paljon, että alkaa mennä sekaisin. Viime viikolla saatiin myös ensimmäinen kosketus korealaiseen hierarkiaan kieliopin kautta. Täällä siis puhutaan paljon muodollisemmin ns virallisissa tilanteissa, ja siihen maailmaan hyppäsimme hetkellisesti. Nyt pitäisi osata pitää pieni (siis todella pieni) esitelmä Suomesta koreaksi. Käytännössä sen ehkä huomaa kuunnellessa päätteitä. Neutraalimmassa kielessä suunnilleen joka lause loppuu tyyliin -iejoo/oojoo... (näin nätisti suomalaisittain kirjoitettuna) ja virallisemmat lauseet käyttää päätettä -symnida/hamnida jne. Korean tunneilla on taas myös herkuteltu, tällä kertaa synttärikakulla. Meillä on siis muutamalla kurssilaisella synttärit sellaisina päivinä kun on opetusta, ja silloin opettaja ostaa kakkua :) Mutta voin sanoa että ainakaan tähän mennessä korealainen täytekakku ei ole maussa voittanut (omatekemää) suomalaista.

Pääsiäistäkin pääsimme Annan kanssa viettämään, kun Suomesta tuli paketti sisältäen muutamia mignoneita, kinderit molemmille ja muuta tilattua tavaraa. Täällä kristilliset juhlat ei yleisesti ole joulua lukuunottamatta vapaapäiviä, eikä itseasiassa edes kovin tunnettuja (paitsi tietysti kristittyjen keskuudessa). Pääsiäinenkään ei siis mitenkään näkynyt korealaisessa arjessa. Toisaalta täällä on ensi viikolla kaksi vapaapäivää, joista toinen on buddhan syntympäivä ja toisena juhlitaan lapsia (mikä itselle taas tarkoittaa lähinnä pitkää viikonloppua).

Pääsiäispaketin sisältöä

Koristellut mignonit meni kämppikselle ja parhaalle korealaiselle ystävälleni

Pääsiäisen aikana sain myös ainutlaatuisen tilaisuuden päästä tutustumaan suomalaiseen nykytanssiin, kun setäni lahjoitti minulle lipun katsomaan Tero Saarisen nykytanssiteosta Korean kansallisteatteriin. Lippuun kuului myös tutustumiskierros kansallisteatterissa ja pääsinpä jopa vähän kurkkaamaan backstage elämää esityksen jälkeen.

Korean kansallisteatterin aula

Samaa aulaa, oli aikas pramea


Paluumatkalta Dongdaemun Design Plaza

Midtermien jälkeisenä viikonloppuna meidän taekwondokerho vietti viikonlopun MT:n (Membership training) merkeissä Gangneungissa Korean itärannikolla. MT:n tarkoitus on lähinnä ryhmäytyminen, joten ohjelmaan kuului paljon hyvää ruokaa, juomaa ja yhdessä oloa. Käytiin myös kastelemassa varpaat (ja vaatteet) meressä, mutta vesi oli vähän kylmää vielä. 

MT

Lähiviikkoja on varjostanut erittäin ikävä laivatapaturma, joka on varmaan jonkin verran ollut esillä suomalaismedioissakin. Täällä siis upposi matkustaja-alus 16.4. Asian vielä pahemmaksi tekee se, että aluksessa oli satoja lukioikäisiä opiskelijoita. Koko tragedia on koskettanut korealaisia syvästi, ja suru näkyy ihan jokapäiväisessä elämässä. Meillä esimerkiksi täällä koululla oli mahdollisuus jättää suruviesti, Konkukin kevätfestivaali on peruttu ja monia komediasarjoja ja viihde-esityksiä on peruttu televisiossa.

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Midtermeihin valmistautumista

Pikainen elossaolopäivitys taas. Kuten otsikosta voi lukea, koeviikot lähestyy. Hälyttävintä on kuitenkin, että oon löytänyt itseni kirjaston lukusalista vähän liian useana iltana tällä viikolla, ja sinne olis taas suunta päivällisen jälkeen. Itseasiassa vielä hälyttävämpää on, että tunnen pientä syyllisyyden tunnetta niiltä hetkiltä kun en tee mitään kehittävää, varsinkaan opiskele. Vai voiko korealaisen draaman katsomista perustella sen seurauksena mahdollisesti kehittyvällä kielitaidolla? Ainakin voi yrittää. No, kirjaston käyttötaajuus on kaikesta huolimatta mulla vielä lapsen kengissä korealaisiin opiskelijoihin verrattuna, jotka suurin piirtein asuu siellä. Oon vakaasti sitä mieltä, että liika opiskelu voi olla jopa haitallista, mutta mitenkäs sen noille vakuutat.

Korean opettajamme Sangmin sai harjoittelupaikan Kiinasta, ja lähti sinne neljäksi kuukaudeksi. Jouduimme siis jättämään hyvästit hänelle (skype onneksi toimii kuitenkin sielläkin). Korean opetus ei kuitenkaan toimi etänä, vaan Sangmin siirsi opetusvastuun nuoremmalle veljellensä jonka kanssa ollaan nyt tavattu muutama kerta. Tämä opetus on ehkä enemmän nyt vastavuoroista, sillä Sangminin veli Mjongzun (suomalaisittain ääntäen) on aavistuksen heikompi englannissa kuin mitä Sangmin oli. Meillä kuitenkin sujuu ihan hyvin ja kohtahan aletaan sitten preppaamaan Korean välikokeeseen (joka on kyllä läpi tai hylsy, ei numeroita). Meidän virallisella koreankurssilla olen myös viihtynyt todella hyvin. Meidän opettaja on hirmuisen mukava ja hauska, ja hän tekee kielen opiskelemisesta myös hauskaa, vaikkei englantia juuri puhukaan. Kuluneella viikolla teimme jonkun kuuntelutehtävän, jossa tilattiin ruokaa. Harjoituksen jälkeen harjoittelimme ruuan tilaamista puhelimitse käytännössä ja arvoimme luokasta yhden, joka sai/joutui tilaamaan ruokaa -ihan oikeasti! Onneksi arpa ei osunut kohdalleni, vaan yksi luokkamme kiinalaisista päätyi puhelimen. Tilaus sujui hyvin ja osa seuraavaa tuntia vietettiinkin maistellen pizzaa ja uppopaistettua kanaa :)

Koreantunnin eväät


Aika kuitenkin kuluu muissakin merkeissä kuin opiskellessa. Aprillipäivänä Suomen Soulin suurlähettiläs vaimoineen kutsui kaikki Koreassa majailevat opiskelijat ja tutkijat virka-asuntoonsa. Porukkaa paikalle eksyi ehkä 90 henkeä. Puitteet oli mahtavat ja oli mukavaa tavata maanmiehiä ja -naisia. Ja ruoka oli HYVÄÄ!

Pääruoka

Valitettavasti samalla reissulla kuultiin taas kauhujuttuja korealaisesta työkulttuurista (jotka ei siis ollut mitään uusia uutisia). En muista olenko aiemmin asiasta kirjoittanut, mutta siis kuulemani mukaan työkulttuuri on aika kammottavaa täällä. Työpaikan saanti on oma haasteensa, johon vaikuttaa mm. arvosanat koulusta, mutta myös paljon se, mistä koulusta olet valmistunut. Sitten kun sen työpaikan vihdoin saa, saa myös varautua hulluihin työtunteihin (koska ennen pomoa työpaikalta lähteminen ei ole suvaittavaa) ja ainiin, ilman ylityökorvauksia. Lomapäiviä on kuulemani mukaan 5 -vuodessa. Korealaisen ystäväni mukaan tämä tosin tarkoittaa vain sitä, että työ pitää valita harkiten, koska siellä joutuu viettämään niin paljon aikaa. Lisäksi työkulttuuriin kuuluu työporukalla ryyppäämään lähteminen, josta ei myöskään voi kieltäytyä. Ylennykset ei tule ansioista vaan iän mukaan. Ilmeisesti suurin osa erityisesti näistä hierarkia ongelmista tulee Korean kungfutselaistaustasta, jossa hierarkiassa ylemmän kunnioittaminen on erittäin tärkeää. Mutta joo, siirrytäänpä mukavampiin aiheisiin :)

Viime viikonloppuna kävimme Annan ja Rian kanssa Yeuidolla ihastelemassa kirsikankukkia ja haistelemassa kevättä. Väkeä oli taas enemmän kuin tarpeeksi, ja muutenkin aika markkinameininkiä oli välillä (paljon erilaisia kojuja, jotka myivät syötävää, juotavaa ja erilaista krääsää), mutta kukat oli kauniita ja päivä oli kaikin puolin erittäin mukava.



Korean pose


Yoido Full Gospel Church, jossa on maailman suurin helluntailaisseurakunta


Kukkia bongailtiin myös eilen, kun kävimme samalla porukalla (plus Annan kämppis) pienellä vaellusretkellä Bukhansanin kansallispuistossa. Ajoitus oli aavistuksen huono, sillä lähdimme liian myöhään kampukselta, emmekä ehtineet huipulle asti ennen pimeän tuloa. Maisemat oli kuitenkin upeita, ja vahingostahan voi aina oppia. Ensi kerralla lähdetään liikkeelle heti aamusta!






찜닭, ruokaa nälkäisille vaeltajille